Sivu 1/1

Kasvattajan vastuut ja velvollisuudet

ViestiLähetetty: 05.02.2012 23:40
Kirjoittaja Mirva
Olen kaivannut foorumille enemmän keskustelua siitä, mitä vastuita kasvattaminen tuo mukanaan. Kasvattajia ei pidä kunnioittaa erityisesti siksi, että he ovat kasvattajia, vaan kunnioitetaan toisiamme ja kohdellaan kanssaihmisiä fiksusti ihan riippumatta siitä ovatko heidän koiransa lisääntyneet vai eivät. Mutta ne jotka lähtevät pennuttamaan koiraansa vaikuttavat siihen, millaisena tämä rotu säilyy tulevaisuuteen ja siksi he ovat vastuussa tekemisistään muillekin kuin itselleen ja heidän tekemistensä kritisoiminen lienee paikallaan.

Minusta on liiaksi tuotu esiin vain se kultainen puoli kasvatuksessa; uutisoitu onnistuneet pennutukset ja jaettu ihastuneita onnitteluita mahdollisten tulevien pentujen johdosta, vaikka olisi mielestäni useammin kuin kerran ollut syytä pysähtyä miettimään useitakin asioita. Kannattaako kasvattaminen aloittaa nartulla, jolla on synnytysvaikeuksia tai rodun yleisestä tasosta poikkeavan huonot terveystulokset? Jos pennutusta harkitsevan ideaa vain hehkutetaan, syntyy siitä se mielikuva, että asia on ok, sen sijaan, että annettaisiin tietoa siitä, miten vakavia seurauksia näistä päätöksistä voi koitua kasvattajalle itselleen, hänen nartulleen tai tulevien pentujen omistajille. Ei pidä unohtaa myöskään uroksen omistajan vastuuta harkita koiransa antamista jalostukseen. Ei tee rodulle muuta kuin karhunpalveluksen rynnätä nartun kanssa matadoriuroksen luo sillä perusteella, että se ainakin osaa astua.

Kasvattajilla on ensiarvoisen tärkeä tehtävä toimia neuvonantajina niille joille pennun myyvät. Jos narttupentua myydessä jo todetaan, että 'sillä voi sitten teettää pennut' omistaja tuskin enää myöhemmin kovasti jalostuspäätöstään pohtii, sen kun mennään vaan ja astutetaan. Ensimmäinen neuvo minusta pitäisi olla: 'odota, että koirasi on aikuinen, hanki sille terveystulokset, vie se näyttelyyn ja mene itse kasvattajan peruskurssille'. Tämän lisäksi tulevan kasvattajan pitäisi perehtyä rotuun, käydä tapahtumissa näkemässä muitakin kuin oma koiransa ja oppia, jotta osaa sitten itse toimia pentujen kanssa ja neuvoa niitä uusia omistajia, koska sitten kun ne pennut ovat myynnissä aloittavakin kasvattaja on se asiantuntija, jonka puoleen käännytään kun apua tarvitaan!

Kaikilla kasvattajilla ei tunnu olevan kunnolla käsitystä siitä, miten paljon aikaa ja vaivaa pentujen teettäminen tulee viemään. Kestääkö perhe ja naapurit pentujen metelöinnin? Kestääkö kukkaro pitää palkatonta lomaa, onko varauduttu synnyttämiseen ja mahdollisiin ongelmiin? Ollaanko valmiit pitämään pentuja niin kauan, että hyvät kodit löytyy? Tämä jälkimmäinen lause saa varmaan monessa mielessä aikaan vain hymähdyksen, nythän on puhuttu vain siitä, miten vaikeaa on löytää pentu...eihän niiden myyminen ole mikään ongelma! No, muitakin kokemuksia on ja voi hyvinkin vielä tulla eteen tilanne, että niitä pennunottajia ei olekaan jonoksi asti – ei ainakaan niitä hyviä pennunottajia. Ja hyvät kasvattajatoverit, mitä te teette huonoilla? Jos näkee kaiken sen vaivan, valvoo pentujen ja emän kanssa, luovuttaa pennut sydänvereslihalla uusiin koteihin eikä sen jälkeen kuule niistä mitään, niin miksi ihmeessä edes lähteä koko rumbaan? Raha, kenties. Ehkä jossain vaiheessa pennunottajat rupeavat miettimään ovatko kaikki pennut niistä pyydetyn hinnan arvoisia.

Kokeneiden kasvattajienkin pitäisi hankkia koirat omaksi seurakseen eikä pentukoneiksi, joista otetaan kaikki hyöty irti, koska niiden hankkimiseen on mennyt rahaa. Tuntuu, että koiralla saa olla huonot polvet tai allergia, ainahan sen voi yhdistää 'terveeseen' tai teettää 'vain ne yhdet' pennut. Nämä ominaisuudet tiedetään periytyviksi ja niiden olemassaoloa ei pitäisi unohtaa, vaikka ne eivät näkyisikään ensimmäisen polven jälkeläisissä.

Kasvattamista ovat myös monet epäonnistumiset, joista voisi irrota paljon arvokasta tietoa, mutta eipä tyhjäksijäämisiä, keinosiemennyksiä, pentujen menetyksiä tai keisarileikkauksia mihinkään tilastoida. Toivottavasti saamme terveyskyselyn, jossa tätäkin puolta kasvatuksessa olisi mahdollista valoittaa.

Olin aikeissa tuoda seuraavan ehdotuksen esille vuosikokouksessa, mutta laitan sen jo tähän. Toivoisin, että jatkossa saisimme selvät pelisäännöt siihen miten yhdistyksen pentuvälitys toimii ja rinnastettaisiin foorumin myytävänä palsta niihin. Tällä hetkellä kasvattajat eivät käsittääkseni ilmoita pentujaan ollenkaan pentuvälitykseen. Nyt kukavaan voi jättää ilmoituksen foorumille, kuitenkin foorumi on yhdistyksen alainen juttu ja minusta siellä näkyvien pentueiden kasvattajista saa sen mielikuvan, että he ovat yhdistyksen jäseniä, niitä ns. kunnon kasvattajia. Minusta ilmoitusten jättö pitäisi ensinnäkin rajata vain jäsenille, toiseksi pitäisi miettiä olisiko aiheellista vaatia joitain perusasioita ennenkuin pennut otetaan pentuvälitykseen/foorumille ja ehdottomasti kasvattajan täytyy ilmoittaa kaikki tiedossa olevat terveystulokset eikä valita parhaita positiivisemman mielikuvan luomiseksi (moraalinen velvollisuus on tietysti olla rehellinen myös muissakin asioissa oli kyse allergioista, luonteesta tai ihan mistä tahansa).

Re: Kasvattajan vastuut ja velvollisuudet

ViestiLähetetty: 06.02.2012 04:43
Kirjoittaja Marjaana
Erittäin hyvä ja rakentava aloite Mirva.

Re: Kasvattajan vastuut ja velvollisuudet

ViestiLähetetty: 06.02.2012 08:32
Kirjoittaja Hanna
Mirvan viimeisen kappaleen aiheeseen liittyen tässä esimerkki chowi yhdistyksen pentuelistasta: http://www.chowchow.fi/pentuelista

Re: Kasvattajan vastuut ja velvollisuudet

ViestiLähetetty: 06.02.2012 10:51
Kirjoittaja RiittaK
Hei!
Kävin lukemassa Yvonnen viimeisen kommentin ja ajattelin siirtää vastaukseni/ajatukseni tälle foorumille mutta toiset olivat ehtineet ensin :) Nyt käyty keskustelu ja Yvonnen vastaukset sai miettimään sitä että missä on ollut yhdistyksen jalostustoimikunta kun sitä on tarvittu? Missä kaikki koottu tähänastinen tieto jota annetaan ja ohjataan uroksen tiedustelijoille? Montaako urosta jalostustoimikunta pystyy antamaan suositukseksi jalostuskäyttöön nartunomistajalle? Tuntuu että meillä on sellainen "koiranmentävä" aukko tässä puolessa todella tärkeää työtä tämän rodun parissa. Onko näin että vain jotkut uroksen/nartun omistajat ovat niitä jotka tietävät tämän rodun terveys/sairauspuolen sekä linjat mistä niitä ilmenee, ja ne jotka eivät tiedä tai osaa hakea tietoa ovat tiedon ulkopuolella, silloinhan juttu on päälaellaan. Kyllä jalostustoimikunta ja sen tiedot täytyy olla ajantasalla kasvattajia palvelemassa ja kasvatustyötä ohjaamassa/tukemassa. Taitaa JTO/PEVISA asia olla enempi kuin paikallaan. Kun vertaan käyttökoirapuoleen ja niiden jalostustoimikuntia (joita pyörittävät nämä raavaat metsienmiehet suurella paatoksella ja intohimolla) niin siellä homma pelaa loistavasti ja tietoa on saatavana jalostusotsikojen alla, jalostusuroslistat, tutkimustulokset, näyttely ja koetulokset, sekä yhteyshenkilöiden tiedot että jalostukseen sillähetkellä vapautuneet urokset(joiden jälkeläisillä edellisistä yhdistelmistä alkaa olla näyttöä), sekä astutukset ja syntyvät pentueet yhteystietojen kera. Kaikki löytyy netistä ja on täysin julkista tietoa. Siellä myös keskustellan asioista avoimesti vaikkakin välillä näkyy palopuheitakin. Käyttökoiraihmisillä on yleensä kerran vuodessa jalostuspäivät joissa toinen päivä käytetään erilaisiin terveys,- ja rodun koulutus/tiedotusluentoihin ja toinen päivä on varattu näyttelyyn sekä jalostustarkastukseen, samalla voi olla esim. silmätarkastus, ja näin tietoja päivitetään Pevisaa varten, kuin kerätään tietoa uusista uroksista. Siis monta kärpästä samalla viikonlopulla, ja kaikki rodun parhaaksi. Olisiko samansuuntainen meillä mahdollista, ja saako siihen SSKY:ltä mitään tukea? Jos joku ei sinne tule koiriensa kanssa niin olkoon hänen asiansa, kuitenkin on saanut mahdollisuuden.
Luin myös ( muistaakseni) Mirvan kommentin tuosta kasvatus/kasvattajapuolesta. Asiaa ja napakkaa sellaista. Kasvattajan työ ei ole vaalenpunaista ruususen olotilaa, se voi olla henkisesti että ruumillisesti rankkaa esim. yölliset matkat,(kenties pitkätkin), keisarinleikkaukseen ja silti pentue saattaa olla menehtynyt. Kasvattajan vastuu on vaativa ja se pitää sisäistää sinne selkäytimeen asti. Ei riitä että on kahlannut kurssin läpi ja on valmis kasvattaja, ja liimaa auton takalasiin "....-kennel" -valmiimmaksi tulee vuosien työn ja opiskelun myötä. Kasvattaja on vastuussa kasvatustyöstään niin itselleen, pentujensa omistajille kuin koko suomen kannalle. Ja se vastuu loppuu vasta sitten kun kyseinen kasvatti siirtyy sinne viheriäisille niityille. Kasvattaja on myös velvollinen pitämään itsensä ajantasalla ja kouluttautumaan/kehittymään kokoajan koska lisää uutta tietoa tulee joka suunnasta. Tässä asiassa voisi yhdistys/jalostustoimikunta pompata kuvioihin ja hoitaa oman osuutensa rodun parhaaksi. Toki ei se opiskelu ja luennoilla käyminen ole kenellekkään meistä shiban omistajista pahasta, päinvastoin, ollaan valveutuneempia siitä mitä on ajanhermoilla.
Nyt olisikin mielestäni korkea aika alkaa korjaamaan näitä puutteita jotka toimivat meidän kaikkien, siis koiriemme parhaaksi. Käydään keskustelua ja heitetään muokattavia ideoita mitä jäsenistö voi tehdä ja näin hallitus/jalostustoimikunta pystyy toimimaan kun on suuntaa antavia mielipiteitä joita kehittää.

Riitta ja pojat "Kenzo" tänään 1v sekä pohjispoika "Ukko" ja harmaahirvikoira poika "Apu"

Re: Kasvattajan vastuut ja velvollisuudet

ViestiLähetetty: 06.02.2012 15:35
Kirjoittaja Riitta
Kiitos Mirva hyvästä kirjoituksesta. Kasvattaminen ei ole todellakaan ruusuilla tanssimista ja suloisten pentujen kanssa leikkimistä vaan kovaa ja vastuullista työtä. En myöskään tunne yhtään koiran kasvatuksella rikastunutta ihmistä, päinvastoin. Kuinkakohan monta etelänmatkaa niilläkin rahoilla olisi tehnyt mitkä ovat menneet tähän kalliiseen, mutta ah niin mukavaan harrastukseen :)

Mitä tulee tuohon pentuvälitys asiaan, niin voin yhdistyksen monivuotisena pentuvälittäjänä todeta, että se ei todellakaan toimi.
Olen siihen itse asiassa niin turhautunut, että meinaan lopettaa koko touhun kannattamattomana. Aniharva kasvattaja ilmoittaa pentunsa välitykseen tai edes yhdistyksen nettisivulle. Välitys on toiminut lähes täysin viidakkorummun varassa. Laitan kyselijöille listan kasvattajista joille olen kuullut olevan pentuja tulossa ja ostajat ottavat sitten itse yhteyttä heihin. Toki tälläkin tavalla pennut ja ostajat löytävät toisensa, mutta ei tässä mistään varsinaisesta pentuvälityksestä ole kyse, ehkä enemmänkin rotuneuvonnasta. Kyselyjä tulee kuitenkin melkoisen paljon, niin sähköpostilla kuin puhelimitse, joten se työllistää minua melkoisesti.

Olemme hallituksessa miettineet vaihtoehtoja perinteiselle pentuvälitykselle. Yksi ajatus on pennunostajille laadittu nettikyselylomake, johon he voisivat täyttää tietonsa, kertoa itsestään ja vastata kysymyksiin siitä minkälaista pentua he ovat etsimässä. Kasvattaja saisi omasta puolestaan näistä vastauksista tietoa siitä olisiko kyseinen perhe sopiva koti omalle kasvatille ja voisi halutessaan tarjota pentua heille. Siis perinteinen malli toisinpäin toteutettuna. Mitä mieltä olette?

Toinen toimimaton asia on tuo jalostusuroslista. Sinne on ilmoitettu vain kourallinen uroksia. Jalostustoimikunnalla pitäisi olla kunnolliset uroskansiot kaikista potentiaalisista jalostusuroksista, jotta niistä voisi edes teoriassa tehdä suosituksia. Käsittääkseni kyselyjä ei ole tähän mennessä juurikaan tehty. Uusi jalostustoimikunta valitaan vuosikokouksessa, joten kaikki jotka haluavat nähdä tulevaisuudessa uuden ja paremmin toimivan JTK:n, tervetuloa kokoukseen ja asettumaan vaikka itse ehdolle kyseiseen toimikuntaan. Myös hallituksessa on 2 paikkaa auki, joten nyt on oiva mahdollisuus tulla mukaan vaikuttamaan niihin moniin pielessä oleviin asioihin.

Yhdessä tekemällä saamme asiat kuntoon. On helppo osoittaa sormella epäkohtia ja vaatia niihin parannusta. Parannusta halutakseen on myös itse tartuttava toimeen. Olisiko paikka hallituksessa tai toimikunnassa se ponnahduslauta, jolta uudet ideat ja ehdotukset näkisivät päivänvalon?

Re: Kasvattajan vastuut ja velvollisuudet

ViestiLähetetty: 06.02.2012 22:45
Kirjoittaja Sini
Kiitos minunkin puolestani erinomaisesta keskustelunavauksesta, Mirva. Olen ehdottomasti Mirvan ehdotuksen kannalla pentuvälitykseen/pentueiden mainostamiseen foorumilla liittyen. Keskustelu aiheen tiimoilta on varmasti tarpeen ja mielestäni foorumilla on tähänkin asti keskusteltu aika asiallisesti, vaikka erilaisia mielipiteitä onkin esitetty. Joten jatketaan näin :)

Shiban suuri suosio on syy sille, miksi minäkin olen huolissani rodun jalostuksessa Suomessa. Mielestäni avoin (ja asiallinen) keskustelu jalostusvalinnoista ja niiden perusteista yleisellä tasolla olisi mielestäni ihan suotavaa, koska pennuista ”kilpailevat” pennunostajat eivät juuri kasvattajille kriteereitä aseta. Ei ole rodulle eduksi, että kuka tahansa voi pennuttaa narttunsa ja kerätä toisinaan isotkin penturahat ilman juuri minkäänlaisia vaatimuksia pentujen vanhempien tai kasvattajan asiantuntijuuden tasosta. Olen ehdottomasti samaa mieltä, ettei kasvattamisella pidä päästä rikastumaan eikä usein pääsekään, mutta valitettavasti sitäkin jotkut yrittävät menemällä aina siitä mistä aita on matalin (jalostuskriteerit ovat lähes olemattomat, pentuja ei edes sijoiteta vaan pennutetaan vain omia narttuja, uros valitaan omasta tuttavapiiristä tai mahdollisimman läheltä, uutta verta ei tuoda, terveystutkimuskuluihin ym. ei osallistuta jne.). PEVISA (vaikka ilman raja-arvojakin) olisi mielestäni askel oikeaan suuntaan, mutta ei sekään yksinään ole mikään reitti onneen. Kasvattajalla pitäisi olla toimiessaan jokin tavoite rodun hyväksi eikä pentuja pitäisi teetellä vain pennuttamisen ilosta. Oman näkemykseni mukaan rotumme ”julkisessa”, sisäisessä keskustelussa ollaan jo aika monta vuotta eletty hiljaiseloa, muiden tekemisiin ei ole saanut puuttua edes yleisellä tasolla keskustelemalla eikä muutenkaan kehitysideoihin tai avoimeen keskusteluun ole mielestäni kauheasti kannustettu. Päinvastoin, välillä tuntui että aloitetut keskustelut ennemminkin jopa haluttiin tukahduttaa.

Yhdistyksellä on velvollisuus pyrkiä edistämään rodun terveyttä ja olemaan kasvattajien tukena tiedottavassa roolissa, siitä yllä olikin jo hyviä huomioita ja kehitystä tosiaan tähän vielä kaivataan. Mutta ei mielestäni pidä unohtaa, että kyllä kasvattajallakin on velvollisuus pyrkiä etsimään tietoa (erityisesti omien jalostuskoiriensa taustoista!) olemalla aktiivinen ja kehittämään itseään ja tietämystään. Kasvattaja on se, joka tekee ne lopulliset päätökset ja kantaa vastuun pennuistaan. Ei se peruskurssi tee kenestäkään osaavaa kasvattajaa yhden viikonlopun aikana. Kasvattajalta pitäisi löytyä tavoitteita, asiantuntijuutta (ainakin kyky selvittää asioita), objektiivisuutta, malttia ja kykyä niellä pettymyksiä, vain muutaman ominaisuuden mainitakseni. Varmasti kasvattajalta vaaditaan sellaisiakin ominaisuuksia, joista itselläni ei vielä ole aloittelevana kasvattajan vielä hajuakaan. Ei ole helppoa ei, mutta voisi kuvitella että tärkeintä on pyrkimys kehittyä ja oppia ihan koko kasvatusuran ajan. :)

Yksi asia, jota olen miettinyt, on rodun terveyden keskitaso, mitä se on? Puhutaan, että jalostuksessa edetään, kun jalostukseen käytettävät yksilöt ovat rodun keskitasoa parempia, mutta shibojen terveyden suhteen tuntuu, että mitä enemmän tietoa etsii ja löytää, sitä enemmän ja useammin myös ongelmia tulee vastaan. Terveystutkimustuloksia löytyy Koiranetistä, mutta ongelmia on paljon muitakin. Terveystulostenkin taso tosin tuntuu putoavan, kun tutkitaan tuontikoiria tai tutkimattomien vanhempien jälkeläisiä. Näitä koiria on niin suuret määrät vielä tutkimattakin. Mirvaa kompaten, laajamittainen terveyskysely olisi tarpeen ja sen tuloksista tulisi tehdä hyvät koosteet ja muutenkin tuloksia tulisi hyödyntää mahdollisimman laajalti rodun terveen tulevaisuuden tueksi.

Sitten vielä sananen yhdistyksen hallituksen ja/tai jalostustoimikunnan muodostamisesta, vaikka meneekin vähän ohi aiheen. Seuraavan tarkoitus ei ole ihan oikeasti syyllistää ketään, mutta haluan kuitenkin tuoda tämän näkökulman/ongelman esille. Ensinnäkin mielestäni toimivan hallituksen tärkeä tehtävä on varmistaa jatkuvuus seuraavalle kaudelle. Uskoisin, että tämä onnistuu aktiivisesti kannustamalla uusia ihmisiä mukaan yhdistystoimintaan - ihan vaikka henkilökohtaisesti kyselemällä sopivien, rodussa aktiivisten ihmisten kiinnostuksesta. Näin meillä ainakin yliopistomaailmassa hallituksia muodostetaan, edellinen hallitus aktiivisesti patistaa uusi kasvoja mukaan (kaikille kerrotaan mihin tehtäviin tarvitaan tekijöitä ja mitä työtä tehtävät sisältävät sekä tietysti kovasti perustellaan, miksi kannattaa lähteä mukaan). Toteamukset, kuten ”ei mikään muutu jos vaan puhutte täällä foorumilla”, ei vielä varsinaisesti kannusta hakemaan hallitukseen (vaikka siinä tavallaan totuus piileekin ja olisi tärkeää, että kaikki yrittävät kantaa kortensa kekoon yhteisen yhdistyksen puolesta). Vuosikokouksen yhteydessä voisi myös järjestää jotain uutta ja mielenkiintoista (jonkun "gurun" luento, open show, jalostustarkastus, silmä- ja polvitarkki - mitä vain), jotta porukka innostuisi tulemaan paikalle vaikka vähän kauempaakin.

Henkilökohtaisesti voin sanoa, että itseltäni esimerkiksi voisi löytyäkin aikaa ja intoa osallistua taas pienen tauon jälkeen yhdistyksen toimintaan, mutta valitettavasti asun hankalan kaukana Etelä-Suomesta, jossa yhdistyken toiminta konkretisoituu ja valitettavasti tiedän myös, että olisin nykyisessä hallituksessa (kai siis uudessakin, kun vaihtuvuus on vain pari henkilöä kerrallaan) tällaisena "nuoren sukupolven terveysintoilijana" luultavasti aika ”ei-toivottu” vahvistus. Kun hallituksessa on istunut vuodesta toiseen aika pitkälti samaa porukkaa, piiri on pienennyt ja ymmärtääkseni aika moni ulkopuolinen kokee mukaan hakemisen aika vaikeaksi. :( Joissakin viime vuosien keskusteluissa on myös aika monesti nostettu esille, ettei ”kokemattomien” tulisi juuri kertoa omia mielipiteitään saati istua jalostustoimikunnassa. Ymmärrän kyllä pointin ja arvostan pidempään rotua harrastaneiden kokemusta, mutta resursseja ja aktiivisuutta niistä kokeneista ei kuitenkaan oikein taida kauheasti löytyä, ainakaan yhdistyksen nykyisen toiminnan perusteella.

Re: Kasvattajan vastuut ja velvollisuudet

ViestiLähetetty: 07.02.2012 04:32
Kirjoittaja Marjaana
Sekä Sinin että Mirvan kirjoituksista huokuu selvästi aiheesta huoli rodun tulevaisuudesta. Molemmat kirjoittavat painavaa sanaa.

Btw, oletteko lukeneet maineikkaan Chic Choix kennelin ja SuKoKan puheenjohtajan Juha Kareksen loistavia ajatuksia kasvatuksesta? Hän puhuu varmasti kokemuksen rintaäänellä.

Juhan parhaat neuvot aloittelijoille: http://www.chicchoix.com/parhaat_nevoni_aloittelijoille.htm

People must know the pedigrees: http://chicchoix.com/blog/?p=1279

Sukutalun suunnittelusta:http://chicchoix.com/blog/?p=1249

Holistinen terveyskäsitys: http://chicchoix.com/blog/?p=1283

Breeders degrees and development: http://chicchoix.com/blog/?p=1255



Mitäpä näihin lisättävää. Otetaan opiksemme.

Re: Kasvattajan vastuut ja velvollisuudet

ViestiLähetetty: 10.02.2012 10:28
Kirjoittaja Sarii
Riitta kirjoitti:Mitä tulee tuohon pentuvälitys asiaan, niin voin yhdistyksen monivuotisena pentuvälittäjänä todeta, että se ei todellakaan toimi.
Olen siihen itse asiassa niin turhautunut, että meinaan lopettaa koko touhun kannattamattomana. Aniharva kasvattaja ilmoittaa pentunsa välitykseen tai edes yhdistyksen nettisivulle. Välitys on toiminut lähes täysin viidakkorummun varassa. Laitan kyselijöille listan kasvattajista joille olen kuullut olevan pentuja tulossa ja ostajat ottavat sitten itse yhteyttä heihin. Toki tälläkin tavalla pennut ja ostajat löytävät toisensa, mutta ei tässä mistään varsinaisesta pentuvälityksestä ole kyse, ehkä enemmänkin rotuneuvonnasta. Kyselyjä tulee kuitenkin melkoisen paljon, niin sähköpostilla kuin puhelimitse, joten se työllistää minua melkoisesti.


Tähän täytyy kyllä todeta, että näin se asia on. Nettisivuilta ei löydy mitään pentuja ja uuden rodusta kiinnostuneen on työlästä käydä joka ikinen kasvattaja läpi, että kenellähän niitä pentuja sitten mahdollisesti olisi, jos ei halua soittaa suoraan Riitalle. Mirvalle kiitos, että rohkaisi kysymään lopulta Ruotsista, kun täällä oli kaikki pennut enemmän ja vähemmän varattuja tai muuten tiedon saanti oli vaikeaa. Ja Riitalle myös kiitos, että olet jaksanut neuvoa niin puhelimessa kuin sähköpostitse pennun hankinnasta ja myös nyt pennun jo meille tulon jälkeen. Onneksi olet olemassa!

Re: Kasvattajan vastuut ja velvollisuudet

ViestiLähetetty: 13.03.2012 23:52
Kirjoittaja T M
Uutena rotuun tutustujana voisin sanoa, että kyllä minä hankin shiba tietoni ihan vain netistä ja kasvattajien sivuilta. Osalla on sivuillaan todella mainioita rotukuvauksia ja hieman eri asioita, ettei kaikki ole samasta muotista. Rotujärjestön sivuilta sai sitten taas hyvin poimittua kasvattajien sivuja. Tässä rodussa niitä ei ole edes paljoa joten kaikkien selaaminen pariin kertaan päivässä ei ole mikään mahdottomuus. :lol: Eli tässä mielessä homma toimii jos pentua haluava vain viitsii. Valitettavasti niitäkin on, jotka eivät jaksa nähdä paljoa vaivaa. Ennen tätä uutta tulokasta lähettelin viestejä useille kasvattajille ja ainakin viiteen eri rotuun...

Tuo edellämainittu kyselylomake voisi olla kehittämisen arvoinen idea, sillä jos nyt ollaan kivan kasvattajan sivuilla ja valmiina lähettämään sähköpostia niin siinä menee sitten sormi suuhun, että miten sitä pentua oikein tiedustellaan? Tuskin kovin moni kasvattaja ilahtuu kun lähetetään viestejä "Me haluttais shiba onko teillä pentuja?" ja loppu. Jos mjuistan oikein taisin löytää jonkun lunnikoiria kasvattavan sivuilta hyvin kattavan luettelon kysymyksiä joihin vastaamalla sai koottua hyvinkin tarkan "esittelyn" kasvattajalle lähetettäväksi.

Re: Kasvattajan vastuut ja velvollisuudet

ViestiLähetetty: 12.02.2019 00:17
Kirjoittaja Henry4642
Sen jälkeen kun olin päättänyt tulla kasvattaja minun piti lähteä töihin, koska se oli hyvin vaikea yhdistää täytyy aina olla koirien kanssa, mutta en auttoi verkkosivuilla svenskacasino meitä pentuja oli tarpeeksi rahaa ja olen iloinen!